Ajattelin siis aloittaa uuden Legacy Challengen, koska tuo vanha alkoi käymään pitkästyttäväksi. Tässä se siis on: LC Finwë.
Olisin iloinen kommenteista ja siitä, jos joku päättäisi alkaa seuraamaan LC'täni.
Pisteitä en siis laske.
Have fun.


Blade Finwë-niminen nuori sim tuijottaa lasittunein silmin kahdeksan kertaa liian suurta tonttiaan.
"Voi että...", hän huokaa. "Se kaupparatsu taisi sittenkin huijata minua. Äitikin oli juuri kertonut sen sanonnan siasta ja säkistä...Miten se nyt menikään?"
Blade on perhetavoitteinen rapu, joka on erityisesti kiinnostunut laihoista blondeista. Hän haluaa päästä eroon mammanpojan tittelistään aloittamalla uuden elämän kaukana kaikesta vanhasta. Äitikin asuu kaukana - jopa naapurissa asti.


Bladen suu venähtää auki ja käsi alkaa raapimaan päätä hänen nähdessään tulevan kotinsa.
"Vai tällainen tapaus, niinkö?", hän kysäisee ärtyneesti. "Luuletteko, että aion asua tuossa hökkelissä?"
Asunnosta löytyy kokonaiset jääkaappi, uuni, suihku, pönttö, parisänky, puhelin, kaksi ovea ja ikkuna.


(pahoittelen huonolaatuista kuvaa)
Aamu toi tullessaan sanomalehden, ja kaikkihan me tiedämme, mitä sanomalehdestä löytyy sarjakuvien ja ärsyttävien mainosten lisäksi? Töitä, hanttihommia ja vakituisia pestejä.
Bladen silmään pistääkin hyväpalkkainen työ: Lainvalvonta. Edessä siis on verta, hikeä, kyyneleitä ja paljon donitseja.


"Onneksi et ole laiha, blondi, etkä nainen, sillä muuten olisit vastustamaton," Blade tuumaa hiljaa itsekseen. Amatius ei totisesti ole mikään prinssi, ei kelpaisi edes Nenälän kuninkaaksi.
Tästä saattaa kehkeytyä kuitenkin ystävyyssuhde, ja jostainhan se putoava sosiaali-mittari pitää saada täytetyksi.


Saanko esitellä naapurustoon tervetulotoivottajat: Omat simini Katie ja Carol, ja taustalla kaikkien suosima Taneli Haaveinen.
Kumpikaan näistä neitokaisista eivät ikävä kyllä sukujuuristaan johtuen voi tulla kosituiksi Bladen käden kautta, eivätkä kumpikaan taatusti ole blondeja. Sorry girls - next.


Vaikka kasveja ei niin pihalta löydy, Blade soittaa puutarhurille - saattaahan kukkasen kätköistä pöllähtää vaikka minkälainen perhonen.
Puhelun päätyttä ja neiti/herra puutarhurin luvattua tulla paikalle heti, Blade äkkää talonsa ohi lepattavan kauniin keijukaisen. Hopea siivin hän leijuu tuon kaunokaisen vierelle, jolta löytyy niin blondit hiukset kuin loistava kroppakin. Kuitenkin miehen pitää katkerasti kyyneleet silmissään haudata loistokas tulevaisuus ja kauniit lapset tämän huomatessaan, että tämä Jessica-niminen ilmestys onkin naapuritaloon syntynyt tytär. Mitä herra Right tuumaisikaan, jos Jessica naisi jonkin tuntemattoman, rääsyisen muukalaisen - sitä paitsi kyseessä oli oma simini.


"Ah! Sieltä hän tulee! Unelmieni nainen, kaunihin kaikista maailman kukista!", Blade huudahtaa ja kuin siivet selkäänsä saaden hän lennähtää kaunokaisensa luokse - joka tosin lähempää katsottuna paljastuu mieheksi.
"Tai, unohda koko juttu," Blade mutisee unelmien rikkoutuessa ja siipien selästä pudotessa.
Oli siis aika harkita jotain muuta... Miten olisi sisäkkö?


Sisäkön paljastuttua suuri suiseksi punapääksi, oli aika pirauttaa taksi - eikä taksitarkaan mikään viehättävä ollut mustine hiuksineen. Ehkäpä Stadissa olisi jokin mukava paikka, josta löytyisi se kaivattu kuvan kaunis, blondi neitonen.
"Anna nyt jo olla niistä kaunokaisista sun muista... Etkö välitä yhtään luonteesta?" Blade sihahtaa ärtyneenä.
Oles nyt hiljaa, Blade. Sinulta ei kysytä.


Bladen irroitellessa arjesta ja esittelemällä uljaita tanssitaitojaan, ympärille kerääntyy toinen toistaan huvittuneenpaa väkeä. Hihitysten ja tirskutuksen säestämässä sinfoniassa Blade vain yhä enemmän ja enemmän innostuu svengaamaan oikein kunnolla, kunnes tanssiliikkeissä näkyy niin steppiä kuin balettiakin.
Vaaleat neitokaiset eivät kuitenkaan tuntuneet kiinnostuvan tulemaan tanssimaan komistuksen kanssa, miksiköhän näin?


Pikaisen poreallasreissun jälkeen  Blade istahtaa kummallisen näköisen, mustat siivet omaavan naisen viereen.
'Oletkohan yhtä onneton kuin minä?', hän kyseäisee itseltään kerta toisensa jälkeen. Pieni kiinnostuksenhäilyvä käväisee nopeasti miehen mielessä, joka kuitenkin pian katoaa: eihän Blade voi tuollaista vierelleen ottaa.
Mies ei ole illan aikana nähnyt vielä yhtäkään vaaleaverikköä, (joka on tosi kumma juttu, tällaista tapausta ei ole vielä ollut ollenkaan) vaan koko paikka parveilee pelkkiä musta- ja ruskeahiuksisia naikkosia.
Onko aika vaihtaa paikkaa, vai kannattaako vielä odottaa?


Bladen onneksi odotus taisi viimeinkin kannattaa. Vaikka tämä neitonen ei hiusvärillään sykähdytäkään, kaunis hymy ja herttainen luonne taitaa korvata sen menetyksen.
Mahtaako olla miehen vitsit vai hänen asunsa se, joka Mira-nimistä naista noin naurattaa?


Uimapöksymiehellä ja Yhdensalamantytöllä näyttää juttu luistavan ja nauru raikavan, joka johti pian ystävälliseen halaukseen.
Olisiko tämä se, jota oli etsitykin? Nopea puhelinnnumeroiden vaihto, ja Bladen oli aika palata takaisin kotiin.


Kotiin päästyään puhelin soi. Blade riensi vastaamaan, ja kuulikin pian Miran pirteän äänen. Hän voivotteli sitä, kun he eivät olleet nähneet pitkään aikaan - niin, ainakaan moneen minuuttiin. Blade lupaisi pirautella takaisin, ja täyttikin lupauksensa oitis. Hän kutsui Miran kylään, mutta uunijäätelö-selitys, kuten myös puhelimen korjaaja-tekosyy olivat käyneet vanhoiksi jo niiden keksimisen aikaan.
Kuitenkin monen yrityksen jälkeen Mira päätteli, ettei heidän tapaamisessaan mitään haittaakaan olisi. Pian ystävykset tapasivatkin toisessa antaen pusut molemmille poskille - kaksi yhden hinnalla.


Miran tuli aika lähteä. Muutama pusu, ilmiselvä flirttailu ja aina vain kiihkeammäksi käyvä halailu nostatti hymyn Bladen kasvoille tuntikausiksi.
Ennen nukkumaanmenoa mies päätti rentouttaa puutuneita jäseniään vaiheikkaan päivän jälkeen. Huomenna ensimmäinen työpäivä, toivottavasti aamulla on aikaa jututtaa Miraa enemmän - uskaltaisiko tämä ujo mies jo kosia?